maanantai 28. marraskuuta 2016

Metsänhakkuista

Ainakin osaa näistä puiden hyödyistä voivat myös eläimet käyttää, ja niin ympäristö pysyy terveellisempänä, viisaampana ja luonnontilaisempana vehreämpänä.
Usein tuntuu, että avohakkuu on väärin: silloin ei jäänyt enää metsän tuntua, ei luonnon tuntua, ei entistä luonnon elinympäristöä, vaan kokemus on kulkijalle jotenkin rankka ja tuo mieleen epäviisauden. Se, ettei avohakkuuaukio ole kaunis, kertoo, että siitä puuttuu jotakin, mitä luonnostamme kaipaamme.
Samantapainen vikaon, jos maata myllerretään hakkuun yhteydessä: silloin ei maasto ole enää luonnollinen ja pienten eläinten ja kasvien elinympätistönä se on osin luonnoton. Pelkkä ojitus tuskin on niin luonnoton, sillä jäähäniso osa maastosta silloin vielä luonnolliseksi.
Aivan hakkaamaton ja hoitamaton metsä ei ole taloudellisesti tuottava eikä harventamattomassa metsässä oikein voi kulkea. Siinäkin tapuksessa siis luontosuhde katkeaa, mikä yleensä on johtanut typäröitymiseen, kun sisuaalinen ympäristö ei enää ole yhtä monimutkainen kuin ennen ja kun kaikkea ei enää väitetä olevan tarvetta ottaa huonioon.
Harvennushakkuut näyttäisivät siis tärkeiltä luontosuhteelle sekä tukkipuiden kasvumahdollisuuksille.
Loppuhakkuissa jätetään joskus avohakkuun sijasta siemenpuita, joiden alle syntyy taimia tai on jo osin taimikkoa. Se ratkaisee osin avohakkuun ongelman, mutta varsin viihtyisä luontokokemus sellainenkaan aukko ei ole, vaan kauniita näkymiä on yleensä kun puiden oksat lehtineen kehystävät näkymää tehden sen näyttävämmäksi ja vehreämmäksi.
Jos voi jättää useammanlajisia puita,esim. rykelminä,  niin se on usein viihtyisämpääja silmälle kauniimpaa, mutta kysyy hakkuuvaiheessa pienempiä metsätyökoneita. Sopisiko sellainen kesämökkipalstoille?