maanantai 28. marraskuuta 2016

Metsänhakkuista

Ainakin osaa näistä puiden hyödyistä voivat myös eläimet käyttää, ja niin ympäristö pysyy terveellisempänä, viisaampana ja luonnontilaisempana vehreämpänä.
Usein tuntuu, että avohakkuu on väärin: silloin ei jäänyt enää metsän tuntua, ei luonnon tuntua, ei entistä luonnon elinympäristöä, vaan kokemus on kulkijalle jotenkin rankka ja tuo mieleen epäviisauden. Se, ettei avohakkuuaukio ole kaunis, kertoo, että siitä puuttuu jotakin, mitä luonnostamme kaipaamme.
Samantapainen vikaon, jos maata myllerretään hakkuun yhteydessä: silloin ei maasto ole enää luonnollinen ja pienten eläinten ja kasvien elinympätistönä se on osin luonnoton. Pelkkä ojitus tuskin on niin luonnoton, sillä jäähäniso osa maastosta silloin vielä luonnolliseksi.
Aivan hakkaamaton ja hoitamaton metsä ei ole taloudellisesti tuottava eikä harventamattomassa metsässä oikein voi kulkea. Siinäkin tapuksessa siis luontosuhde katkeaa, mikä yleensä on johtanut typäröitymiseen, kun sisuaalinen ympäristö ei enää ole yhtä monimutkainen kuin ennen ja kun kaikkea ei enää väitetä olevan tarvetta ottaa huonioon.
Harvennushakkuut näyttäisivät siis tärkeiltä luontosuhteelle sekä tukkipuiden kasvumahdollisuuksille.
Loppuhakkuissa jätetään joskus avohakkuun sijasta siemenpuita, joiden alle syntyy taimia tai on jo osin taimikkoa. Se ratkaisee osin avohakkuun ongelman, mutta varsin viihtyisä luontokokemus sellainenkaan aukko ei ole, vaan kauniita näkymiä on yleensä kun puiden oksat lehtineen kehystävät näkymää tehden sen näyttävämmäksi ja vehreämmäksi.
Jos voi jättää useammanlajisia puita,esim. rykelminä,  niin se on usein viihtyisämpääja silmälle kauniimpaa, mutta kysyy hakkuuvaiheessa pienempiä metsätyökoneita. Sopisiko sellainen kesämökkipalstoille?

tiistai 13. syyskuuta 2016

Viheralueiden suunnittelusta

Jos oletetaan, että pitäisi ratkaista esim. miten läheltä jotakin puuta polun tai pihatien pitäisi kulkea, jotta olisi nättiä, viihtyisää, kätevä kulkea ja mukava kulkea myös ja muuten hyvä, tai mihin kohden tarkalleen jokin vaja tms rakentaa,
Niin pitäisi arkijärkisenä viihtyvyys- yms orientoituneena hetkenä päiväsaikaan, jolloin on ihan jaksavainen, niin liikkua puun lähettyviltä: "mitä jos tulen täältä päin, niin missä kohden olis kaunis näkymä, missä vehreimmillään niin, että samalla on hyvä kulkea eikä törmäystä". Ja sitten kun jonakin sekuntina tai sekunnin murto-osana vilahtaa jossakin nätti, vehreä, tunnelmallinen, tunteva, mukavanoloinen tervehenkinen näkymä, niin jäädä siihen ja etsiä se kohta: "siinä oli hyvä. Entäs sen lähettyvillä? Kuinka laaja alue on, onko polun levyinen tai ainakin hiukan leveämpi? Mitä jos polun jokin kohta kulkisi siitä?" Lähestyä seutua eri suunnista ja etsiä muita mukavia kohtia, ethdä kaareutuva polku, puun luona puun tenhon ja tunteikkuuden tunnelmainen, aistit auki, mukavasti pihan poikki ja muun vehreän läpi ja vieritse polveileva, mukava kulkea, oma maailmansa.

torstai 1. syyskuuta 2016

Linkkejä

http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/08/taloudellinen-kannattavuus-ja.html

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/02/hirsirakentamisesta.html


...

Eheyden ja taidon yhteydestä puustoon

Tuossa tuollainen vanha kirjoitelmani ajattelukyvystä ja hahmotustavoista. Taiteille ja elämänviisaudelle sekä uskonnolle puusto on hyväksi.
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html

Taitojen oppimisesta

Jos ei oikein osaa arvioida asuinympäristöään, että mikä olisi hyvä, niin taitojaan voi kehittää.

Esim. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html

Blogin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alun lahja- ja taito-ohjeet

Ajattelukyvystä http://pikakoulu.blogspot.fi

Ajan kulusta ja taitojen kasvusta http://harmaahapset.blogspot.fi/2013/01/ian-myota-kehitymme-suurimpiin.html

Osittainen näkyvyys

Puiden hyviä puolia on niiden luoma osittainen näkyvyys. Se ei tarkoita pelkkiä runkoja katseen korkeudella vaan etenkin lehviä katseen tiellä ja katseen kohteina. Lehvät opettavat katselemaan puiden tavalla, luonnon kauneuden tavalla. Ne siis opettavat havaintokykyisyyttä, kun taas pelkät rungot rakennetun tai autojen tavalla katsottuina eivät, etenkään jos ovat suoria männyn tms runkoja.

Metsikössä on usein lehtipuuta reunoilla ja väljempää sisällä metsikössä, mikä tekee osittaisen näkyvyyden metsikköön, mikä on kaunista, muttei metsikön läpi, mikä taas poistaisi vehreyden tuntua ja omaa rauhaa.
Tuossa yksi pihametsikkö http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html . Olennaista siis kolme eri tilaa: metsikössä ja molemmin puolin oma maailmansa.

* * *
21.11.2016   Pimeän aikaan näkyvyyttä metsikköön häiritsevät katseen kanssa lähes samassa linjassa olevat valot, jotka häikäisevät. Sen sijaan alaistus sivulta tai katsojan läheltä mutta selvästi sivumpaa näyttää metsikön yleensä puunrunkojen ja tiheiden lehvästöjen varjoja lukuunottamatta aika selkeästi pimeälläkin. On vain niin, että yleensä metsikössä ei ole ketään, kun esim. koiranulkoiluttajakin kulkee ohitse minuutissa tai parissa ja sitten on taas hiljaista.
Lukuunottamatta aivan paksuimpia puita puunrungot ovat yleensä selvästi ohuempia kuin ihminen, etenkään ihminen takissaan. Sitä paitsi muulloin kuin kesällä metsikössä vaaniva saisi helposti flunssan jo ekan 20 minuutin kuluessa ja niin vaaniminen jäisipois ainakin kahdeksi viikoksi.
Pimeään katsotaan hitaammin siirtyvällä katsella kuin aloisaan, eikä katsota aloja samanaikaisesti vaan peitetään ne kädellä. Yleensä viereiseltä kulkureitiltä katsottuna lehvästön varjo on ihan erinäköinen kuin ihmishahmo sen suojissa. Päiväsaikaan aatteet erottaa väreistään lehvästön läpi, samoin tekemiset tunnelmasta jos on luonnon kauneutden katseluun säätynyt. Rivakasti liikkumisesta kuuluu yleensä selkeästi ääni, jonka huomaa jo jonkin matkan päästä, jollei ole huppu korvilla rahisemassa ja estämässä kuuluvuutta ja kapeuttamassa näkökenttää. Kaupungeissa ei lähes koskaan ole karhuja, susia tms vaarallisia eläimiä, esim. ei kertaakaan useimpien elämän aikana.

* * *
28.11.2016
Epätavallisen tiheän, hyvin onnistuneen pihametsikön reunasta näkyy, miten puiden kehystämä kerrostalonäkymä on silmään kivemman, näyttävämmän näköinen kuin pelkkä kerrostalon seinä. Osittainen näköeste luo yksityisyyttä ja omaa rauhaa sosiaalisuutta katkomatta.
Metsikköön ja metsikön läpi näkeminen edellyttää oksia lehtineen tai havuineen katseen tiellä eikä pelkkiä runkoja, sillä lehdet parantavat katseen tarkkuutta paljon, ja samalla maisema näyttää kauniimmalta ja sosiaalinen silmä tulee luontevammin mukaan.
 

Puut lisäävät elämänviisautta ja vähentävät niin rikollisuutta

Puut tekevät asuinympäriustöstä viihtyisämmän ja samalla elämänviisaamman, mikä vähentää rätsis-bäng tyypin epäonnistumisia ja rikollisuutta.

Puut lisäävät näyttävyyttä

Talo, jonka luona kasvaa puita, on visuaalisesti ja kauneusaistilla näyttävämpi kuin talo, jonka luona ei kasva puita. Puuton rakennettu alue on parakkimaisempi, epäviihtyisämpi ja vähemmän luksus. Täysikasvuiset puut tuovat asuinympäristöön luksusta jotenkin samaan tapaan kuin asuntoon se, että huoneita on yhtä monta kuin asukkaitakin (plus keittiö) eikä apean väljää.

Puut parantavat sosiaalista silmää ja ongelmanratkaisukykyä

Kun katselee puun oksistoa puun kasvusuuntaan, oksat kaartuvat ja sen voi rinnastaa sosiaalisiin tilanteihinsa: yhdestä tilanteesta päästää vähitellen seuraavaan, tai jos kulkee toista haaraa, niin ihan toisenlaiseen. Niin on helppo hahmottaa, miten tilanteet kehittyvät toisikseen, ja niin sosiaalisia törmäyksiä ei niin helposti satu. Paljon vaikeampaa on, jos katselee talon seinää tai huonekaluja, niin siinä on ruutumainen alue toisensa vieressä: miten päästään tilanteesta toiseen? Rakennettu ympäristö ei anna vastausta, jollei siellä kasva puita yms. Erityisen hyvä tähän tuntuisi olevan pensasmaisesti kasvava pihlaja.

Metsikön tai puiston puut kasvavat erillään ja kumminkin harmoniassa. Niillä on kullakin tilaa itselleen ja elinolosuhteidensa puolesta ne kasvavat yhteisössä. Se tuo mieleen suomalaisen ohjeen "Elä ja anna toisten elää": elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään (muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta epäreilusti muiden elämään).

Kotimaiset puulajit opettavat vuodenaikojen kanssa elämistä

Puut ovat eläneet kanssamme samassa ilmastossa, mutta rankemmin ulkoilmassa kautta aikojen. Niiltä voimme vaistomaisesti oppia vuodenaikojen ja säiden kanssa elämisestä. Tähän sopivat kotimaiset puulajit, etenkin kai mänty ja koivu, mutta ei tietääkseni kuusi. Ulkomaalaiset puulajit eri ilmastoista sen sijaan eivät opeta Suomen ilmaston kanssa elämistä vaan voivat viedä väärnlaisille elämäntavoille. Etenkin männyn oksien tunnelmasta oppii suomalaiseen ilmastoon sopivaa toimeliaisuutta ja aistit auki elämistä.

Puut parantavat älyä

Objektiivinen ajattelu on olennaisesti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse. Mitä enemmän olennaisuuksia huomaat ja osaat hahmottaa oikeissa yhteyksissään, sitä fiksumpi olet. Ajattelu pelaa olennaisesti yhteen näköaistin kanssa: jos olet tottunut katselemaan monimutkaisia luonnollisia kokonaisuuksia kuten puita, hahmotat helposti monimutkaisia asioita myös ajattelussasi. Katseen kohteen kauneus ja vaikuttavuus auttaa painamaan mieleen laajan kuvan monimutkaisesta kokonaisuudesta, kun taas pelkkä puska ohimennen n'htynä hahmottumattomana möhkäleenä ei treenaa ajattelukykyä ja ymmärrystä. Myös tunnelmataju, jota puiden ym luonnon kauneuden katseleminen parantaa, on olennaisen tärkeä apu ajattelulle ja älyn kehittymiselle.
Ajattelukyvystä ja älyn kehittämisestä ks. http://pikakoulu.blogspot.fi

Puiden katselu parantaa havaintokykyä liikenteessä

Ajattelumme ja reaktiomme ovat sidotut siihen, miten urillaan olemme, ja se taas liittyy siihen, miten monimutkaisia asioita hahmotamme mm näköaistilla ja objektiivisin ajatuksin. Jos katselemme monimutkaista kuten puita tien vierillä, havaitsemme vikkelään, tarkkaan ja tunnelmatajuisesti muunkin silloin. Mutta jos katselemme vain suoria pintoja, suoria linjoa ja ruutumallia, kuten rakennettyu ympäristö ja asfaltti usein ovat, niin reaktiokykymme hidastuu ja ajattelumme tyhmentyy, olemme enemmän hidasjärkisen urautuneet. Näin myös liikenteessä. Siksi on hyvä jättä teiden vierille puita, joita katsella ajaessaan, ja ylipäätään kauniita luontomaisemia. Pelkät puskat tai muodottomat koristepensaat eivät ole tähhän hyviä vaan täysikasvuiset puut näyttävyydessään ja oksistonsa ym monimutkaisuudessa.